Kohti verkkoläsnäoloa ja siitä eteenpäin!

Lupauduin syksyllä pitämään Oppiblogia YLE intraan vuoden loppuun ja kirjoittamaan kokemuksistani verkossa. Nyt on yhteenvedon aika. Aloitan Posterous-urani julkaisemalla saman kirjoituksen myös täällä.

Syksy on synnyttänyt uusia avauksia. Sosiaalisen median koulutukset ovat alkaneet järjestäytyneesti. Jyri Engström ja Chris Messina workshoppasivat YLEllä lokakuussa ja tilaisuuden jälkihöyryissä syntyi sosiaalisen median verkosto , joka yhdistää sekä ihmisiä YLEn sisällä että yleläisiä talon ulkopuolisiin verkosta kiinnostuneisiin tahoihin. Verkosto toimii ja tapaa livenäkin suhteellisen aktiivisesti.

Verkoston tavoitteena on paitsi yhdistää ihmisiä myös toimia yhdessä oppimisen ja jakamisen välineenä. Verkosto syntyi vahingossa, mutta vahingostahan vain viisastuu.

SOMA-koulutus on juurikin alkanut, erityiskiitos tästä Tuija Aallolle. Koulutukseen tuo lisäarvoa yhteistyö, jota sen tiimoilta tehdään YLEstä ulospäin. Muitakin koulutushankkeita on vireillä.

Henkilöstön kehittämisen näkökulmasta onkin paljon pohdittavaa. Verkossa olemiseen ja tekemiseen liittyvä koulutus on aina vain ajankohtaisempaa ja kiinnostavampaa. Kysyntää koulutukselle on. Mutta millaista on koulutus 2.0? Meneillään oleva Patox-prosessi kartoittaa tarpeita ja antaa eväitä jatkosuunnitteluun, joka on joidenkin hankkeiden osalta jo käynnistynyt. On tehtävä paljon, oikeita asioita ja vähän toisin.

Henkilökohtaisella tasolla olen syksyn aikana tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Sekä verkossa että IRL.  Yhdistävä tekijä uusilla tuttavuuksilla on halua jakaa ja antaa.  Verkkomaailma ei ole pihtaajien ja panttareiden paikka. Uskomaton energia vapautuu kun ihmiset tukevat, kannustavat ja sparraavat toisiaan.

Osallistuin tällä viikolla Innovaatiojuna-tapahtumaan, jossa matkustimme junalla Helsingistä Ouluun ja takaisin. Tapahtumalla ei ollut agendaa, vaan sisältö syntyi matkan aikana osallistujien mielenkiinnon ja toiveiden mukaisesti. Oli haasteellista perustella omalle työyhteisölle miksi osallistuminen Innovaatiojunaan kannattaa, koska oletettua hyötyä ei voinut ennakkoon määrittää tyliin ”aion oppia c++-ohjelmointia”. Kuitenkin tapahtuman anti oli huomattavasti suurempi kuin yhdenkään maksullisen seminaarin tai koulutuksen, johon koskaan olen osallistunut.

Ennalta määritelty tavoite rajoittaa oppimisen tuottamaan maksimissaan itsensä. Mitään muuta ei yleensä tule. Viereisessä penkissä voi istua kiinnostava henkilö, mutta tilaisuuden rakenne ja aikataulu estää kunnollisen vuorovaikutuksen syntymisen. Innovaatiojunassa näitä raja-aitoja ei ollut. Agenda ja vuorovaikutus syntyi osallistujien kiinnostuksen mukaan.

Konkreettisesti sain tapahtumasta ideoita muutamaan työhön liittyvään kysymykseen. Laajemmin sain uutta kulmaa siihen, mihin olemme ehkä menossa. Toivottavasti tästä jalostuu joitain ajatuksia omaan työhönkin. Sain myös uutta ymmärrystä verkossa olemiseen ja toimimiseen liittyen. Tapasin kiinnostavia ihmisiä, joiden kanssa keskustelu toivottavasti jatkuu.

YLEn kannattaa tosiaankin avata ovensa näille meistä kiinnostuneille ihmisille. Ja heitä on paljon. Innovaatiojunassa olin ylpeä yleläisyydestäni, ja taisin saada siitä myös vähän ansiotonta arvonnousuakin. YLE on kiinnostava ja arvostettu. Näistä lähtökohdista on helppo tehdä yhteistyötä. Ja se yhteistyö ei toteudu paneelikeskusteluissa tai hienoissa tilaisuuksissa pönöttämällä, vaan vuorovaikutuksessa innostuneiden ja motivoituneiden ihmisten välillä. Suoraan ja ilman byrokratiaa.

Yksi keskeisistä opeista on myös se, että ei kannata arkailla vaan uskaltaa ja kokeilla. Itse olen arka ja osaamaton kaiken tekniikkaan vivahtavankin kanssa, mutta yrittämällä, erehtymällä ja kysymällä pääsee eteenpäin. Kaikkea en ole hetkessä oppinut ja pientä armollisuutta itseäni kohtaan olen tarvinnut. Mutta nöyrä kiitos kaikille kärsivällisille opettajille!

Jos katson tästä eteenpäin olen varma jatkavani samaan suuntaan. Minua kiinnostaa HR-työn tekeminen verkossa: mitä ja miten kannattaa ja voi tehdä? En lainkaan osaa tähän vielä vastata.

Lisäksi aion tehdä itselleni sosiaalisen median strategian. YLEllä se jo onkin. Aion pohtia mitä teen ja miten olen missäkin välineessä (Facebook, Twitter, Posterous jne). Haluan saada omaan verkko-olemiseeni jotain logiikkaa ja tolkkua. Määrä ei saa korvata laatua.

Oppiblogiin en enää kirjoita, mutta aloitan Posterous-tilini aktiivisen käyttämisen ja sinne blogaamisen. Tästä kannattaa tehdä julkinen lupaus, sillä aloituksen esteenä on vielä joitain tekniseen osaamattomuuteen liittyviä haasteita. Onneksi on niin monia ihmisiä, joilta voin kysyä neuvoa.

9 kommenttia artikkeliin ”Kohti verkkoläsnäoloa ja siitä eteenpäin!

  1. Kirjoitit: ”Aion pohtia mitä teen ja miten olen missäkin välineessä (Facebook, Twitter, Posterous jne). Haluan saada omaan verkko-olemiseeni jotain logiikkaa ja tolkkua.”

    Mitä teen on melko helppo nakki, mutta missäkin välineessä jo vaikeampi juttu. Valitsin aikanaan picasawebin valokuvien julkaisuvälineeksi. Tänään en sitä valitsisi. Välineitä tulee uusia, vanhoihin lisää ominaisuuksia jne. Miten tällaisen ”välinestrategian” voisi tehdä järkevästi?

    Ei kai mitenkään. Itse kaipailen vielä vanhaa News-aikaa.

    Seurailenpa hieman kirjoituksiasi tässä välineessä, siinä mun strategia 😉

  2. Hurraa, Sari! On ollut ilo tehdä töitä kanssasi viime syksystä alkaen, uskon että tästä se vaan kommeemmaksi menee.

    YLE intrassa ”patox-prosessi”-termiä ei tarvitse selittää mutta muulle maailmalle voi olla syytä todeta, että kyseessä on yhtiön strategisen suunnittelun työtapa. Palvelutoimeksiantokohan se sanakauhistus lyhenteen taustalla oli.

  3. Totta Tuija, se kuulostaa muuten vähän flunssalääkkeeltä. Ja Jari: täytyy yrittää olla seuraamisen arvoinen eli koittaa säännöllisesti kirjoittaa.

    1. Why do I, an emigrant of mixed raical background, my wife of central asian muslim background, my friend of Srilankan background, have to fight for western culture and civilisation, when the average white native looks at you in a funny kind of way (as if you some crazy self hating, confused idiot) whenever you start talking about the threat to their own culture.Obviously you don’t have to in the sense of some external coercion on your person. But once it becomes clear that Western culture and civillisation are worth defending then an internal compulsion takes over and you know it would be wrong to pretend to not care.

  4. Hei Sari, oli hauska tutustua Innovaatiojunassa! Olen samaa mieltä siitä, että ennakkoon suunnitelluista ohjelmista saa yleensä irti korkeintaan ennakkoon ilmoitetun. Suurin anti tulee, kun yhdestä aihepiiristä kiinnostuneet (tai intohimottuneet, kuten matkalla opimme) ihmiset tuupataan samaan tilaan ja ryhdytään vuorovaikuttamaan. Tila oli nyt fyysinen, mutta voi se olla verkossakin. Niin ja vielä – jokainen yleläinen on YLE.

  5. Moiks Sari!

    Ens kerralla emännöit sitten 30 minuutin keskustelun tosta HR-aiheesta – oikein kiinnostava aihe! 🙂 Ja terkut vaan sulle ja Tarjalle, hauska tavata teidät ja niin moni muu. Oli muuten kiva, että YLE:ltä oli mukana ainakin mulle uusi henkilö!

    Oon muuten vähän samaa mieltä musiikista, teatterista, taiteesta – liian usein tulee mentyä katsomaan jotain josta tietää ”liikaa”, saattaa saada ”just mitä luvataan”, kun vois saada jotain odottamatonta (mikä voi toki olla myös p*skaa).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s