Ilmasta draamaa

Muutama päivä sitten tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Tuhkapilvi peitti Euroopan taivaan ja pysäytti hektiset eurooppalaiset bisnes- ja lomamatkailijat sinne, missä he juuri sillä hetkellä sattuivat olemaankaan. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tuhkaa taivaalla leijuu. Draaman ainekset ovat ilmassa.

Ja draamaa tilanteesta on syntynytkin. Joukko yleläisiä oli lähdössä Cannesista Suomeen ja osa heistä oli jo päässyt lentokoneeseenkin kun Helsinki-Vantaan lentokenttä suljettiin. Ja mitäpä muuta sitä ihminen lähtöä odotellessaan tekee kuin kirjoittaa tilapäivityksiä ja lähettää kuvia Twitteriin ja Facebookiin? Pääseekö lento lähtemään? Tätä jännitin mukana torstai-illan. Osallistuin myös galluppiin, jossa veikkasin että kyllä lähtee. Ja olin tietysti väärässä.

Perjantaina oli jännittävä päivä; miten yleläiset ratkaisevat tilanteen? Osa porukasta vuokrasi parin muun suomalaisen kanssa auton tarkoituksena ajaa kotiin. Osa joukosta jäi Nizzaan. Automatkalaiset raportoivat ankaraan tahtiin matkan kulkua tilapäivityksin ja kuvin. Näin videota moottoritieltä. Me taustajoukot kommentoimme ja kannustimme. Nizzaan jääneet kävivät sirkuksessa, lenkillä ja syömässä hyvin. Pistin lihapiirakkaa mikroon lapsille ja katselin kuvia upeista ruoka-annoksista.

Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa tarkistin vielä miten automatka Saksan halki sujuu. Öisen huoltoaseman vessa on tosiaankin kolkko paikka maassa kuin maassa. Muutaman muun kommentoijan kanssa vähän jännitin pysyykö kuski yön hereillä.

Ja tänään aamulla ennen kuin vein koiran ulos kurkkasin, että Tanskaan ovat päässeet. Ja Nizzassa ilmeisesti vielä nukutaan. Hyvä niin. Luin aamukahvipöydässä Hesarista juttua ihmisten tuhkaksi muuttuneista suunnitelmista. Mutta eivät ne tuntuneet oikein miltään. Uutinen on muuttunut eläväksi ihan toisella tavalla Facebookin kautta.

Ajelin Helsinkiin ja Länsiväylällä mietin ehtivätkö autoilijat illaksi Tukholmaan ja lautalle. Hyvältä näyttää. Nizzassa tuntuu haikeus vallanneen alaa, katseet ovat pilvissä ja lähtevissä lentokoneissa. Ehkä koti-ikävää kuitenkin?

Tätä kirjoittaessani ei kukaa ole vielä palannut Suomeen. Matka on siis kesken. Minä olen käynyt töissä, kampaajalla, Teboililla ja K-kaupassa.

Odotan edelleen jännittäviä käänteitä ja uutisia matkalaisilta. Loppumatka on varmaankin juuri niin tylsää kuin Ruotsin läpi ajaminen voi olla. Nizzakin on menettänyt hohtonsa, ainakin täällä kotikatsomossa. Tärkeintä ja parasta on tietysti se, että kaikki pääsevät turvallisesti ja olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman pian kotiin. Tämä tosielämän roadmovie ei kaipaa loppuhuipennusta. 

Matkaraportointi kertoo henkilökohtaisen kokemuksen voimasta. En usko, että mikään aiheesta kertova toimitettu sisältö olisi voinut koskettaa minua yhtä voimakkaasti kuin yleläisten kuvat, kommentit ja tilapäivitykset.

Yleläisten kotimatkakuvaus kertoo myös siitä, miten laadukkaasti, taiten ja huolella on oman elämän sisältö tuotettava sosiaaliseen mediaan. Hyvä tilapäivitys on oivaltava. Hyvässä kuvassa on jokin juju. Mikä vaan roiskaisu ei toimi.

Ja pakko sanoa myös, että iPhone olis aika kiva. Hipstamatic -sovelluksella saa tosi siistejä kuvia!

 

8 kommenttia artikkeliin ”Ilmasta draamaa

  1. Oivaltavasti nähty Sari. Somen voima on läheisyydessä ja tuttuudessa. Ja hyvin tehtyä rapoilua on upea seurata. Hyvää kotimatkaa kaikille palaajille – seuraamme teitä 🙂

    1. Jep, pointtia siine4 Mirjami, jos olisi ollut vanhpmei niin site4 olisi pite4nyt kunnioittaa- mutta ne4in ihan hyve4. Harmaana olis sopinu meille mutta roosana teille 🙂 Ihana- kertakaikkiaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s