Miksi ovet ei aukene meille?

Mikä on henkilöstöhallinnon rooli organisaatiossa? Onko HR mukana liiketoiminnan ytimessä vai omassa siilossaan tuottamassa hallinnollisia asiantuntijapalveluja? Jos HR on matriisiorganisaatio niin miten toimii yhteys bisnekseen? Ja toisaalta jos HR on hajautettu liiketoimintayksiköihin niin kuinka toteutuu laadukas ja yhdenmukainen henkilöstöjohtaminen?

Huomaan ladanneeni jo ensimmäisen kappaleen täyteen HR-jargonia. Omasta ammatistaan on tosi vaikea puhua ilman ammattitermejä. Kyseessä on kuitenkin dilemma, joka itseäni pohdituttaa  ja siksi on perusteltua nähdä vaivaa saman ilmaisemiseksi suomeksi ja omakohtaisesti:

Miten minä voin työlläni tuottaa lisäarvoa organisaatiolle, jonka HR-päällikkönä työskentelen? Missä kohdin voin olla mukana tekemisen ytimessä ja missä kohdin on hyödyllisempää pyörittää exceliä omassa työhuoneessa?

Linjakkaan ja yhtenäisen HR-työn kannalta on mielestäni hyvä olla matriisissa. Matriisirooli tuo myös arvokkaan vertaistuen kun apua saa ja osaamista voi jakaa oman kollegaverkoston ja HR-esimiehen kanssa. Silti mielessä säännöllisesti soi Horto Kaalon  Miksi ovet ei aukene meille? Talous ja HR ovat usein roolissa, jossa kaikkeen ei kutsuta mukaan. Esimerkiksi organisaation johtoryhmään kuuluminen ei ole itsestäänselvyys. Ja aina välillä harmittaa jäädä raapimaan ovea.

Toisaalta on mahdotonta vaatia päästä mukaan, koska en edes osaa määritellä mitä se on, jossa en ole. Käytännössä erilaisia kokouksia ja tilaisuuksia, joissa käsiteltävillä asioilla ei ole suoraa HR-yhteyttä. Ja joihin osallistumista minun voi olla itsellenikin hankala perustella. Tilaisuuksia, joissa istun kaksi tuntia sanomatta sanaakaan. Ei kuulosta hyvältä.

Samaan aikaan kuitenkin koen, että voidakseni tehdä omassa työssäni mahdollisimman hyviä päätöksiä, pitää minun ymmärtää liiketoimintaa, strategiaa ja todellisuutta jossa bisnes elää ja hengittää. Tätä ymmärrystä ei voi lukea excelistä tai cc:nä saaduista sähköposteista.

Liiallinen excelöinti voi synnyttää  jähmeää byrokratiaa, josta HR:ää usein syytetäänkin. Mutta HR:n tuoma strateginen lisäarvo ei synny hallinnollisista tehtävistä kuten Susanna Rantanen blogissaan otsikoi.

HR-roolissa on siis kaksi puolta:  se, mitä minä osaan ja voin ydinbisnekselle antaa sekä se, mihin rakenteista johtuen pääsen mukaan ja vaikuttamaan.  Osittainhan tämä on ammatinvalintakysymys: kaikkialla muualla paitsi HR-konsulttibisneksessä henkilöstöhallinto nyt vain on tukifunktio.  Ja tähän rooliin kuuluu tietty ulkopuolisuus.

Matriisiroolin ulkopuolisuus on myös voimavara ja laadukkaan työn tae. Monia asioita on helpompi käsitellä kun niihin ei ole omaa agendaa. Kun tunnistaa oman paikkansa, voi asiat nähdä suurempina kokonaisuuksina. Silti joka viikko on päivä, jolloin kismittää olla se sähköpostijakelun cc-tyyppi.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi ovet ei aukene meille?

  1. Mä koin, että sä olit aiemmin enemmän mukana tällä sisältöpuolella, mutta en tiedä onko nyt tehtävät teillä toiset? Liittyykö se tähän vaiheeseen? @sveikkolainen

    1. Yo tambie9n espero tener e9xito (con este Blog, claro), y que cotsne que a mi ”Las manos quietas” de Carlos Pe9rez, al igual que ”Poco a Poco” me gustaron (como a muchos, supongo), en su deda (los 80′), y hoy me gusta volverlas a recordar.Y a Ti …!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s