Partasuisen masokistin jalanjäljillä

Noin vuosi sitten Yle herätti huomiota persoonallisella työpaikkailmoituksellaan, jolla haettiin Svenska Yleen  ”maailman parasta WEB-kehittäjää”. Ilmoitus levisi verkossa nopeasti ja paikkaan tuli runsaasti hakemuksia. Hakijalta edellytettiin paitsi masokistista luonnetta myös epäsiistiä partaa ja tästä innostuneena moni yleläinen lisäsi julkisiin profiilikuviinsa tussilla sutaistun parran.

Tämän yksittäisen  (mutta erittäin näkyvän ja positiivisen) haun lisäksi mielikuvaa Ylestä työnantajana on tietoisesti kehitetty Ylen siisti kesäduuni –kampanjan avulla. Nuoret olivat positiivisesti yllättyneitä kun Yle ei ollutkaan niin mustavalkoinen kuin vanhat Suomi-filmit.

Muita viimeaikaisia tekoja liittyen mielikuvaan Ylestä työnantajana en ainakaan heti muista. Ehkäpä juuri tästä syystä on minulle annettu tehtäväksi kehittää Ylen työnantajamielikuvaa?

Aihe on kovin laaja ja epämääräinen ja vaatii paljon pohdintaa. Aloitin kuitenkin suoraan syömällä elefantista ensimmäisen palasen.

Perustin @Yle_Rekry –twitter-tilin.

Yle_rekry

Keskustelin asiasta ennakkoon sekä yhtiön viestinnän että oman esimieheni kanssa, jotka näyttivät vihreää valoa.  Tilin perustamiseen johti 3 päähavaintoa:

1. Yle ei tee kovin paljon ulkoisia rekrytointeja, mutta silloin kun niitä tehdään on niiden näkyvyys verkossa melko heikko ja yksittäisten yleläisten (onneksi aika ison) aktiivisuuden varassa

2. Merkittävä osa niistä henkilöistä, joita Yle haluaa tulevaisuudessa rekrytoida toimivat  aktiivisesti verkossa

3. Ylessä on paljon kiinnostavia persoonia, jotka sekä työssään että vapaa-ajallaan tekevät erikoisia ja jännittäviä asioita. Tietoa tästä yleläisestä monimuotoisuudesta olisi hienoa jakaa eteenpäin. Yle on ihmisiä

Nyt ensimmäisen 2 viikon aikana Yle_Rekry on tweetannut noin 30 kertaa ja seuraajia on noin 90. 

Jo pureskellessani ensimmäisiä elefantin palasia aloittelin Kati Sulinin (@kati_sulin) kirjaa Digimakupaloja ja huomasin mitä tekemisestäni puuttui: suunnittelu. Sulin listaa asioita, joita Twitter-profiilin suunnittelussa kannattaa pohtia. Tässä @Yle_Rekryn keskeisimpiä:

  • Kenen kanssa keskustelemme? Kuka on meistä kiinnostunut?
  • Mistä teemoista keskustelemme ja mitä linkkejä jaamme?
  • Ketä itse seuraamme?
  • Miten alamme muodostaa seuraajajoukkoa?
  • Mikä on tweettien ilmestymistiheys ja kuka/ketkä tweettaavat?
  • Mitkä ovat käyttäytymissäännöt, joita noudatamme? Esim. tervehdimmekö henk.koht. uusia seuraajia?
  • Kuinka nopeasti vastaamme meille esitettyihin kysymyksiin?

Onnekseni huomasin intuitiivisesi miettineeni useimpia kysymyksiä edes vähän (ja loppuja mietitään lennossa): 

  • Yle_Rekry keskustelee Ylestä muuten ja myös työnantajana kiinnostuneiden kanssa
  • Teemana on rekrytoinnit ja Ylen henkilöstöön (ei ohjelmiin/sisältöihin) liittyvät asiat. Tweettaamme em. liittyviä linkkejä
  • Seuraamme rekrytoinnista ja työnantajabrändäyksestä tweettaavia
  • Yritämme tervehtiä uusia seuraajia ja vastata mahdollisimman nopeasti, ainakin vuorokauden sisällä
  • Tweettejä tulee vähintään 1/päivä ja tweettaajana olen minä ja muut asiasta kiinnostuneet HRD-tiimiläiset.  Näiden viimeksi mainittujen värväys on vielä tosin kesken…

Tarkoitukseni on oman tiimin suunnittelupäivässä käydä näitä teemoja läpi. Lisäksi pohdin tweettaamisen jatkokehittelyä ja rekrytointiprosessin avoimuutta.  Maan tapa on, että avoimista paikoista ilmoitetaan julkisesti ja joissain tapauksissa tehtävään valitun henkilön nimi/esittely julkistetaan. Tavoitteena on, että kaikille ei-valituille ilmoitetaan.

Missä määrin rekryprosessia voisi avata? Olisiko mahdollista esim. hakuajan päätyttyä tweetata hakijoiden lukumäärä ja vaikka tieto kuinka monta haastatellaan? Kun valinta on tehty voisi kertoa kuka tehtävään on valittu. 

Ehkä muitakin rekryprosessiin liittyviä vaiheita voisi tehdä avoimemmin?  Esim. kerrottaisiin mitkä seikat valinnassa erityisesti painoivat? Voisiko ilmoituksen yhteydessä on rekrytoivan esimiehen videohaastattelu, jossa hän kertoo paikasta ja toiveistaan hakijan suhteen? Mitä muita asioita ja miten rekryprosessissan voisi tehdä avoimesti?

Ps. Rekrytointiin liittyen on syyskuussa kiinnostavaa tiedossa: #TruHelsinki – The Rectuiting Unconference ja Suhteellinen rekrytointiteoria –kirjan julkaisu

 

2 kommenttia artikkeliin ”Partasuisen masokistin jalanjäljillä

  1. Oikein kohdennetulla viestillä joka kiinnostaa on todella mahdollista saada viesti perille haluttuun kohderyhmään. Mutkat oikoen ja pelkistäen voidaan sanoa, että tavalliset tavat hankkia uusia työntekijöitä johtavat tavallisten työntekijöiden palkkaamiseen.

    Yle:n kuten muitenkin työpaikkoja tarjoavien tahojen tulee jatkossa yhä paremmin erottua, jotta osaavimmat henkilöt hakeutuvat niihin töihin.

    Fail fast, fail often.

  2. Linkki: ”maailman parasta WEB-kehittäjää” ei IE 8:lla näytä aukeavan. Firefoxilla onnistui vähän paremmin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s