Olen maailman paras ja minulla on hauskaa!

925_einstein

Osallistuin tänään Redesigning925 -hankkeen ja siitä kirjoitetun Työkirjan julkistustilaisuuteen, joka oli aivan loistava puolen päivän pituinen ilotulitus aiheesta: mikä meillä mättää ja miksei ole hauskaa.

Hankkeen päätekijät Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio olivat ryhtyneet ihmettelemään miten on mahdollista, että siistiä sisätyötä 8 tuntia päivässä tekevät ihmiset uupuvat? Etenkin kun työ ei ole fyysisesti mitenkään kuormittavaa. Kaivosmiesten työuupumus olisikin paljon ymmärrettävämpää.

Toinen pohdinnan kärki hankkeella on, että miten saisimme töissä enemmän aikaan, olisimme samaan aikaan sekä tehokkaampia että vähemmän uupuneita, ja kaiken lisäksi olisi hauskaa.

Moni tässä kohtaa hymähtää: eihän töissä tarvitse olla hauskaa. Sehän on vakavaa. Mutta kuten Saku Tuominen argumentoi: jos on hauskaa, niin kaikilla on hauskempaa. Onko siinä jotain vikaa? Varsinkin kun silloin ollaan yleensä myös tehokkaampia.

Tilaisuus oli valtavan inspiroiva ja konkreettinen (sekä hyvin järjestetty). Hyviä puhujia oli useita, mutta hajuvesi-lihapulla -efektillä (en todella ole lätkäfani!) suurimman vaikutuksen teki Jokereiden toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen.

925_kekalainen

Kekäläisen puheenvuorosta löysin suoran yhteyden omaan työhöni. Jos joku kysyisi mitä teen työkseni vastaan, että tehtäväni on saada maailman parhaat tyypit hakemaan Ylelle töihin. Ei hyvät tyypit tai Suomen parhaat vaan maailman parhaat. Etsimme maailman parasta toimittajaa, maailman parasta koodaria jne. Taas hymähdys.

Mutta kun Yle haluaa olla maailman paras julkisen palvelun mediayhtiö, niin eikö meillä silloin pidäkin olla maailman parhaat työntekijät? Osa meillä jo on, mutta aina välillä joku vaihtaa työpaikkaa, jää äitiyslomalle tai muuten tarvitsemme vahvistusta. Miksi tyytyisimme silloin muuhun kuin parhaaseen?

Kekäläinen kertoi, että aina kun joku sanoo: ”meillä menee ihan hyvin” hän poistaa varmistimen.

Urheilussa ihan hyvin ei riitä mihinkään. Jos joukkue pelaa ihan hyvin se ei ole maailman paras. ”Ihan hyvin” ei innosta yrittämään enempää vaan usein on peruste olla muuttamatta mitään, koska ”meillähän menee ihan hyvin”. 

Tältä mukavuusalueelta poistumiseen ja eteenpäin pyrkimiseen vaaditaan valtavasti rohkeutta kamppailla. Ja kuten Saku Tuominen sanoi, Suomessa on hyvin epäilyttävää jos sanoo haluavansa parantaa jotain jo ihan hyvää tai jos sanoo haluavansa olla paras.

Kulttuurissamme sen sijaan keskitytään liikaa heikkouksiin. Kekäläinen muistuttikin, että ketään ei valita jääkiekkojoukkueeseen siksi, että hän on jossain asiassa huono. Epätoivoisen heikkouksien kehittämisen kanssa ei pidä liikaa hakata päätään seinään vaan keskittyä vahvuuksien vahvistamiseen. 

Minulla tämä voisi tarkoittaa sitä, että osaan twiitata tosi tehokkaasti, mutta budjetointitaidoissa on kehittämisen varaa. Heikkoutta ei tietenkään saa käyttää tekosyynä jättää hommia tekemättä, mutta ei olisi mitään järkeä laittaa minua tiimissä controllerin virkaan. Silloin minulle olisi – Kekäläistä lainatakseni – pukukoppi kova paikka.

Kekäläisen mukaan joukkueessa vaaditaan myös rohkeutta tarvittaessa laittaa oma ego narikkaan. Silloin kun rooli joukkueessa sitä vaatii on ego unohdettava ja otettava uusi, kenties pienempi rooli vastaan. Työmoraalin ja uskon joukkueen yhteiseen asiaan on oltava vahva, sekä yksilönä että joukkueena.

Tämä oli tärkeää suoraa puhetta urheilumaailmasta työelämään. Jääkiekkojoukkue ei voi määräänsä pidemmäksi ajaksi jäädä vellomaan henkilötasolla kärsittyjä vääryyksiä. Työelämässä tähän tuntuu olevan aikaa.

Kekäläinen puhui myös suoritusylpeydestä. Onko meillä työelämässä sitäkään? Kuinka usein katson työpaikan vessassa peiliin ja sanon: olen antanut kaikkeni. Ja olen ylpeä siitä. Vai haaskaanko aikaani kitinään? Ja siihen että päivä vain kuluu johonkin epämääräiseen. Huonoja päiviä tulee, mutta Kekäläinen kehotti keskittymään niihin hyviin päiviin.

Ja tärkeää on halu nauttia työstä ja halu kehittyä. Siis pitää olla myös hauskaa.

Maailma, josta Kekäläinen puhuu on selkeä: pelaajat (joilla selvät roolit) ja valmentaja. Ja kirkas tavoite: olla paras. Viimeinen hymähdys: eihän meillä ole töissä noin selkeää. Tavoitteet ovat epämääräiset ja muuttuvat koko ajan eikä tehtäviä ei ole selkeästi rajattu.

Miksei? Voisikohan asialle tehdä jotain? 

Kekäläisen puheenvuoro oli todella voimauttava ja yksinkertainen. Sain lisää uskoa siihen, että tehtäväni on olla maailman paras siinä, että saan maailman parhaat tyypit hakemaan meille töihin. Vaatii vain hirvittävästi rohkeutta olla rohkea ja pitää hauskaa.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Olen maailman paras ja minulla on hauskaa!

  1. ”Everybody wants to change the world, nobody wants to change themselves” Lukee ylemmässä kuvassa. So true!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s