Tähteetön tammikuu 2013 – toteutunut uuden vuoden lupaus

Tammikuu on hyvä ja puhdistava hetki haastaa itsensä. Tipatonta tammikuuta ei perheessämme tarvita, mutta sen sijaan olemme jo useamman vuoden viettäneet Tavaratonta tammikuuta. Ideana on siis se, että tammikuun aikana ei saa ostaa yhtään uutta tavaraa. Määritelmä on tiukka: sukat on tavara, mutta tiskiaine ei. Poikkeuksena sallittiin esim. lasten ulkohousut jos entiset totaalisesti hajosivat.

Ensimmäisinä vuosina tavaraton tammikuu otti tosissaan koville. Joululta kertynyt luottokorttilasku helpotti ostamisesta luopumisen tuskaa, mutta tuntui oudolta kun ajanvietteenä ei ollutkaan shoppailu tai sen suunnittelu, alennusmyynneissä kiertelystä puhumattakaan.

Aika kuitenkin on tehnyt tehtävänsä ja joululomalla mieheni kanssa pohdimme, että Tavaraton tammikuu on meille turha. Emme enää osta juuri mitään tavaraa muutenkaan.

Mutta kurkistus ruokakaappeihin sekä kompostiin kertoi, että holtittomuutta on edelleen. Ja paljon. 5-henkisen perheemme ruokahävikki oli taatusti se suomalainen keskiarvo n. 100kg (20 kg/hlö). Aivan järkyttävä määrä.

Järkyttävä määrä ruokaa tilanteessa, jossa maapallo ei muutenkaan kestä nykyistä ihmismäärää ja suuri osa pallomme väestöstä ei saa tarpeeksi ravintoa. Ja myös järkyttävä määrä rahaa. Käynkö töissä, jotta voin heittää ruokaa kompostiin?

Suurimmat ongelmakohdat perheessämme olivat

  • Leipä: kulutus vaihtelee suuresti ja ennakointi on usein mahdotonta. Leipää joutui kompostiin säännöllisesti kun esim. aamupalalle varattua hiivaleipää ei syönytkään kuin yksi henkilö. Pidämme myös laadukkaasta leivästä, emmekä yleensä syö kaupan ns. kestoleipää, joka säilyy päiväkausia.
  • Erikoiskastikkeet, ryynit ja mausteet: ajoittain innostumme kokkailemaan ja erikoiset reseptit vaativat erikoisia aineita kuten kalliita erikoiskastikkeita. Joita kuitenkin ruokaan tulee yleensä vain lusikallinen. Mutta joita on ostettava aina koko pullo. Esim. kalakastike, mangochutney, ketjap manjes ja niin edelleen. Miksei näitä erikoisaineksia myydä annospakkauksissa kuten ketsuppia hampurilaspaikoissa?
  • Vihannekset: Oudosti vain jääkaapin vihanneslaatikko muuttuu nahistuneiden vihannesten hautausmaaksi. Perunapussin takana saa palsternakka nuutua rauhassa. Kauan.

Päätimme, että tammikuun aikana emme heitä lainkaan ruokaa kompostiin. Ja lisäksi siivosin joululomalla kuivakaapit ja poistin sieltä kaikki sellaiset aineet, jotka vaikuttivat unohtuneilta. Tavoitteena oli, että myös ne syödään.

Ruokakaapin aarteet
Ruokakaapin aarteet

Pidin tammikuun ajan Pinterestissä kuvablogia, jossa kerroin hankkeemme etenemisestä. Sain projektistamme runsaasti palautetta sekä ihan suoraan että FB:ssä ja Twitterissä ja huomasin inspiroivani muitakin miettimään ruokahävikkiä. Ja se oli (ja on edelleen) tosi innostavaa. Vaikka tunsin aluksi pientä häpeää kun paljastin perheemme huonot tottumukset julkisesti…

Lopputulos tammikuun tiukistelusta oli, että kuukauden aikana heitimme pois 2 avattua glögitölkin puolikasta. Glögi ei vain missään muodossa maistunut kellekään. Lisäksi vihanneslaatikkoon piiloutui 1 porkkana nahistumaan ja jääkaapin ylähyllyltä löytyi homeinen kurkun puolikas. Olin tosi pettynyt kun löysin tuon kurkun, se oli hienosti naamioitunut.

Lopputulos oli kuitenkin, että heitimme kuukauden aikana kompostiin todennäköisesti vähemmän ruokaa kuin normaalisti yhdessä päivässä. Ja mitä se perheemme ruokatalouteen vaikutti:

  • Kauppalasku pieneni noin 30%. Söimme toki kaappeja tyhjäksi, mutta kriittisyys ostaa mitään kasvoi, kun takaraivossa tikitti ajatus, että tämä on sitten käytettävä kokonaan. Esim. wokkia varten hankkimani kiinankaali tuntui jo hetken virheeltä. Mutta syötyä tuli.
  • Kotiruuan osuus kasvoi. Söimme vähemmän eineksiä, osittain siksi että yritin hyötykäyttää kaappien löydöksiä ja sen takia jouduin suunnittelemaan ruokia tavallista enemmän.
  • Suunnittelu lisääntyi. Suunnitteleminen oli tarpeen myös siksi, ettei tulisi ostettua turhaa ruokaa. Suunnitteluun tottui nopeasti eikä se tuntunut arjessa erityisen raskaalta. Itse asiassa kaupassa käyminen oli mukavampaa kun oli aina selkeä suunnitelma.
  • Lasten tyytyväisyys lisääntyi. Lapset ovat vaativa kohderyhmä mille tahansa ruokakokeilulle. Siitä huolimatta heiltä tullut palaute oli pelkästään positiivista. Tosin helmikuussa kuulin uskomattoman kommentin: ”onko taas kotitekoisia sämpylöitä!?”

Opin myös tosi paljon.

Muun muassa sen, että ensinnäkin hiivaleipä kannattaa pakastaa puolikkaina ja sulattaa vain sen verran kuin tarvitsee. Ja jos leipää jää kuivumaan, siitä voi tehdä vaikkapa krutonkeja, joita lapset syövät kuin sipsejä. Jäte muuttuu herkuksi.

Opin myös, että osan erikoistuotteista voi korvata tavallisemmilla tuotteilla, jos ei halua kummallisia pulloja jääkaappiin pilaantumaan. Esimerkkinä tästä Farangin karkkipossu, ihana herkku jonka reseptiä tylysti muuntelin kotikutoisemmaksi. Ja herkkua oli silti. Reseptien muuntelu tosin vaatii vähän harkintaa eikä osaamisestakaan olisi haittaa. Ja joitain reseptejä olen jättänyt kokeilematta vain, koska en ole halunnut ostaa kaikkia tarvittavia kummallisuuksia.

Kiinnostava oppi oli, että esim. jauheliharuokiin voi oikeasti sekoittaa mitä vain. Tein tammikuun alussa Chili con Ripe-pataa, jossa oli kaikenlaista. Ja lapset söivät innolla. Myös lihamureke on hyvä paikka hukata yhtä sun toista. Eli siis kannanottona hevosenlihakohuun: en ihmettele yhtään jos eineksissä on ihan mitä sattuu. Hevonen on varmasti vielä ihan terveellisimmästä päästä.

Myös sämpylät ja smoothiet ovat käteviä piilopaikkoja rippeille.

Omaa käyttäytymistä oli myös kiintoisa havainnoida. Ruuan heittäminen kompostiin on myös rutiini, piintynyt tapa. Aamiaispöydästä tulee mitään ajattelematta heitettyä ylimääräiset kurkunviipaleet kompostiin. Välinpitämätön asenne ruokaa kohtaa näkyy pieninä tekoina.

Hups! Ruokaa meinasi mennä kompostiin!
Hups! Ruokaa meinasi mennä kompostiin!

Tähteettömästä tammikuusta on eletty jo maaliskuulle ja on hyvä hetki katsoa mitä pysyvää on perheemme ruokatottumuksissa tapahtunut. En ole enää kirjannut mitään muistiin, mutta voin rehellisesti sanoa, että emme heitä juuri lainkaan ruokaa pois. Muutos on ollut ihan valtava. Niin valtava että ihan hävettää: näinkö helppoa onkin käyttäytyä fiksummin? Olisiko tämän voinut tehdä jo aiemmin?

Teemakuukausiajattelu on myös levinnyt perheessämme: keskimmäisellä alkoi perjantaina Makeaton maaliskuu. Toivotan onnea hankkeelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s