Twittereitä tulee ja menee.

opiskelijaseminaari
Pitääkö toimittajan olla somessa? Kysymys herätti runsaasti keskustelua Journalistiliiton opiskelijaseminaarissa viime lauantaina. Pikagallupin perusteella paikalla olleesta 40 toimittajaopiskelijasta noin 25 käytti Twitteriä ja oli sitä mieltä, että kyllä.

Kysymys asettuu ihan uuteen valoon juuri nyt, sillä kirjoittaessani tätä on alakerran auditoriossa käynnissä RTTL:n journalistiseminaari, jossa on aiheena verkkojournalismi. Erittäin kiinnostavia twiittejä aiheesta löytyy tunnisteella #RTTL. Tällä hetkellä puhutaan journalismin nopeudesta. Mietin vain itsekseni, että miten toimittaja joka ei osaa/halua toimia verkossa voi ymmärtää verkossa tehtävää journalismia ja verkon logiikkaa? Ja missä hän voi ilman tätä ymmärrystä työskennellä tulevaisuudessa?

Keskustelu toimittajasta ja somesta kääntyy tällä hetkellä automaattisesti Twitteriin, joka on juuri nyt toimittajan keskeisin someväline. Silti on syytä pohtia suhtautumista someen laajemmin: twittereitä tulee ja menee, mutta asenne ratkaisee. Millainen toimittaja tulee nuoresta, joka jo opiskeluaikana on sitä mieltä, että on asioita, joista hänen ei tarvitse kiinnostua? Keski-ikäisellekään en moista asennetta suosittele, mutta nuorena olisi syytä olla utelias ja tiedonhaluinen. Etenkin jos nämä ominaisuudet ovat tulevassa työssä ihan avainasemassa.

Vaikka somekielteiset opiskelijat olivat seminaarissa selkeä vähemmistö, oli heitä kuitenkin mielestäni liikaa. Perusteena verkon välttelylle mainittiin mm. se, että maakuntalehdissä ei someosaamista tai Twitteriä tarvita. Ehkä ei, mutta olisiko syytä tarvita?

Mutta huomattavasti enemmän seminaarissa oli iloa ja innostusta. Kuulin tarinan siitä, kuinka toimittaja oli kriisiuutista tehdessään löytänyt Twitteristä paikallisen haastateltavan tunnisteen (#) perusteella. Toinen opiskelija kertoi, kuinka hän kesätoimittajana päätti aktivoida paikallislehden Facebook-sivut. Teknisten ongelmien (lehden huonot verkkosivut) vuoksi juttuja oli hankala linkata Facebookiin, joten toimittaja kirjoitti juttuja suoraan FB:hen, josta jutun luettuaan saattoi klikata lehden verkkosivut auki. Aluksi hommaa ihmeteltiin toimituksessa, mutta sitten havaittiin selkeä kävijämäärän kasvu verkkosivuilla.

Myös useamman opiskelijan innostus somea kohtaan selvästi heräsi. Verkossa toimimiseen kiinteästi kuuluva jakamisen logiikka sopii toimittajan työhön. Työ/privaattiroolin välinen mahdollinen jako ei ollut opiskelijoiden suurimpia huolenaiheita. Sehän on kysymys, joka jo työelämässä olevia usein askarruttaa somen suhteen. Opiskelijoita mietitytti enemmänkin se, onko heillä mitään ns. järkevää sanottavaa ja millaisen kuvan he itsestään antavat. Kehotin opiskelijoita rohkeasti olemaan omia itsiään. Mutta kaikki eivät ehkä vielä tiedä millaisia ovat, mikä on se oma käsiala.

Eräs opiskelija pohdiskeli uskaltaako hän nyt, parikymppisenä kirjoittaa blogia joka jää verkkoon elämään. Mitä jos kirjoitukset alkavat vuosien kuluttua näyttää lapsellisilta ja tyhmiltä kun hän kasvaa ja kehittyy. Kannustin kirjoittamaan: kaikki, tai edes useimmat, eivät juurikaan kehity opiskeluiän jälkeen. (laittaisin tähän hymiön, jos se olisi mielestäni blogitekstissä korrektia)

5 kommenttia artikkeliin ”Twittereitä tulee ja menee.

  1. Mä en kokenut, että kukaan Journalistiliiton opiskelijaseminaarissa olisi varsinaisesti ollut some-kielteinen. Mua myös hieman ärsytti, että Twitterin kritisointi kehystettiin heti siihen, että kritisoijat ovat yleisesti muutosvastarintaisia. Mun mielestä ihan kaikkeen pitää suhtautua innokkaasti ja pitää olla tiedonhaluinen, mutta myös kriittinen. Kriittisyys on tärkeä osa toimittajan työtä. Luulen, että kaikki toimittajaopiskelijat ovat enemmän tai vähemmän aktiivisia sosiaalisessa mediassa, jopa huomaamattaan, koska se kuuluu nykyaikaan olennaisena osana.

    ”Millainen toimittaja tulee nuoresta, joka jo opiskeluaikana on sitä mieltä, että on asioita, joista hänen ei tarvitse kiinnostua? Keski-ikäisellekään en moista asennetta suosittele, mutta nuorena olisi syytä olla utelias ja tiedonhaluinen. Etenkin jos nämä ominaisuudet ovat tulevassa työssä ihan avainasemassa.”

    Mun mielestä kukaan opiskelijoista ei suhtautunut someen tällä tavalla. Tunnen ne, jotka suhtautuivat seminaarissa Twitter-hypetykseen varauksella. He ovat kaikki tiedonhaluisia ja uteliaita, kaiken lisäksi erinomaisia toimittajia.

    Itse olen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta ymmärrän myös niitä, jotka mielummin seuraavat asioita sivusta. Toivon, että myös toimittajat voivat kritisoida Twitteriä, eikä heti joku ole sanomassa että olet väärällä alalla. Se on mielestäni epäreilua.

  2. Hyviä pointteja! Henkilöitä tuntematta välitin mielikuvan, joka minulle tilaisuudessa syntyi. Ja siihen liittyi jonkin verran ajatusta, että minun ei tarvitse osata tätä.

    Ja kun peilaan ajatusta kokemuksiini pitkään työelämässä olleista ihmisistä, niin on sanottava ettei tuo asenne ainakaan vähene vuosien myötä. Puhun ihan itsestänikin. Siksikin olisi hyvä pysytellä vaikka väkisin positiivisena. Positiivinen asenne ja krittisyys eivät ole toisiaan poissulkevia.

  3. Kukaan ei kuitenkaan tilaisuudessa sanonut mitään siiheen suuntaan, ”ettei minun tarvitse osata tätä”. Ei kukaan. Siksi ihmettelin, että mutkia vedettiin tällä tavalla suoriksi.

    Ylipäätään somea ei tilaisuudessa edes kritisoitu. Kritiikkiä alkoi tulla vasta, kun Twitter mainittiin. Tuntuu, että journalismiseminaareissa (ei vain edellisessä) on kyseistä palvelua kohtaa hyvin sokea suhtautuminen.

    Twitter ei ole some-palveluista parhain, jos ajatellaan journalistista työtä. Journalismia ei tehdä toisille toimittajille, tuleville työantajille, poliitikoille tai mainostajille. Twitterissä ei juuri muita ole. Journalismia tehdään edelleen ns. tavallisille lukijoille, esimerkiksi sairaanhoitajille, kotiäideille ja raksamiehille. Jos haluaa kuulla heidän mielipiteensä, parempi paikka on esimerkiksi suomi24 tai vauvat.fi.

    ”Positiivinen asenne ja krittisyys eivät ole toisiaan poissulkevia.” Näin juuri. Mielestäni tämä unohtui itse seminaarissa, ja se ei tehnyt keskustelusta kovin hedelmällistä.

    1. Olet Kake asian ytimesse4.Rikkidirektiivi on je4lleen vivtaotara esimerkki siite4 kuinka koko EU ja sen pe4e4tf6ksenteko on absurdia.Vaikka mepit olisivat voineet este4e4 koko hf6lmf6n direktiivin epe4tasa-arvoisena ja epe4oikeudenmukaisena EU-maiden kesken, lopputulos puhuu puolestaan. c4e4nestysluvuista ne4kee kuinka moni pystyy ajattelemaan itsene4isesti ja kriittisesti.

  4. Twitterissä on kyllä muitakin kuin edellisessä kommentissa mainitaan. Siellä on nykyään paljon mm. valtionhallinnon väkeä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s