Positiivisuushaaste

 www.flickr.com/photos/laaaaag/
http://www.flickr.com/photos/laaaaag/

Facebookin arkihaaste oli minusta vastenmielinen. Arki ei saisi olla haaste, vaikka sellaisia elementtejä siihen kyllä usein sisältyy.

Arki on normaalia elämää. Arjessa pitäisi olla hyvä ja rauhallinen olo. Ei “haastava”. En haluaisi kertoa omasta arjestani tarinaa haasteiden kautta. En halua olla sankari, joka on voittaja selviytyessään arjesta. En halua taistella elämääni.

Sen sijaan positiivisuushaaste on minusta hyvä. Asioihin, joita koko ajan kohtaa (bussi myöhässä, lapsella raivari, rahat loppu), kannattaa yrittää suhtautua positiivisesti. On yritettävä nähdä kauneus ja merkitys ympärillään. On yritettävä päästä vastoinkäymisistä eteenpäin ja yli. Ei taistelemalla ja voittamalla vaan hyväksymällä ja keskittymällä hyviin asioihin. Hengittämällä rauhallisesti.

Puheet ja teot muuttuvat tarinoiksi ja totuuksiksi, sekä itselle että ihmisille ympärille. Positiivisuus ruokkii iloa ja onnea, joka ehkä joskus muuttuu täysin aidoksi kokemukseksi ja valoksi.

Viimeistään nyt joku poistaa varmistimen: on naivia kuvitella, että ongelmat poistuvat jakamalla Positiivareiden aforismeja Facebookissa.

Ja positiivisuus on valtava haaste. Se on niin järkyttävän iso haaste etteivät ainakaan omat voimani aina riitä sen edessä. En pysty, jaksa, kykene olemaan positiivinen ja optimisti.

Näen ympärilläni vain vaaroja. Pelkään jokaista rasahdusta. En luota keneenkään. Kuvittelen muiden puheet ja ajatukset. Teen ylitulkintoja.

Jos pelkää ei voi olla positiivinen. Ja pelko on tuhoava kierre. Se vie pois muiden ihmisten luota, se eristää yksinäisyyteen, se voi aiheuttaa agressiota ja väkivaltaa. Hylätyksi tulemisen pelko muuttuu itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Jos käyttäytyy vastenmielisesti jää ihan oikeastikin yksin.

Horjun vaihtelevalla menestyksellä pelon kuilun reunalla. Joskus maa murenee jalkojen alla enkä uskalla kohdata ketään. Vaikka haluaisin.

Tiedän, että ilman positiivisuuden tukea ja voimaa todennäköisesti putoaisin.

Siksi kaikin voimin yritän hymyillä ja kertoa positiivisia tarinoita. Esimerkiksi Instagram on minulle hyvien tunteiden päiväkirja. Jokainen kuva kertoo minulle muiston hetkestä, johon liittyy paljon kauneutta ja iloa. Selailen usein näitä omia kuviani ja olen tosi iloinen siitä, että elämäni on niin rikasta, että olen saanut kaikki nuo hetket kokea.

En mielestäni teeskentele tai vääristele vaan ainoastaan yritän keskittyä hyvään.

Uskon ja toivon, että jonain päivänä hyvät hetket muuttuvat ainoaksi totuudeksi. Jos vielä kutsuisin arkea haasteeksi taatusti luhistuisin sen alle.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s