Love and Happiness – agile ja HR

Enpä olisi vielä vuosituhannen vaihteessa uskonut, että minä, humanisti ja ihmistieteilijä, lähden opiskelemaan työkulttuurin kehittämistä nörttiseminaariin.

Niin siinä vain kävi. Vietin juuri 2 päivää Scan Agilessa, tapahtumassa, joka “is a conference for everyone involved in the magical act of creating software”. Vaikka en ymmärrä koodauksen taidetta. Miksi sitten osallistuin?

Monet asiat, myös työelämä, kehittyvät tällä hetkellä teknologia edellä. Koodausta puuhataan kansalaistaidoksi. Sitrakin ennustaa teknologian entistä vahvempaa integroitumista arkeen: esineiden internet leviää koko infrastruktuuriin.

Teknologian maailmassa tutut työtavat ja prosessit ovat alkanet herättää runsaasti kiinnostusta oman genrensä ulkopuolella. Erityisesti softakehityksen maailmasta tuttu ketterä ajattelu on alkanut innostaa organisaatoiden kehittäjiä ja HR-ammattilaisia.

Ja mikä jottei. Onhan se upea visio ajatella itsenäistä tiimiä, jossa tyytyväiset työntekijät saavat aikaan hyvää tulosta nopeasti. Ei mikromanageerausta, turhaa keskijohtoa, ylimääräistä byrokratiaa, valitusta tiedonkulun ongelmista.

Siispä nokka kohti Scan Agilea kuulemaan nörteiltä miten hommat hoidetaan!

Oma ensikosketukseni ketterään ajatteluun oli ahdistava: on Agile, Lean, Scrum, Scrum Master, PO eli Product Owner, Sprint, KanBan ja luoja tietää mitä muita termejä ja kummallisen tuntuisia työtapoja.

Ja sitten ne Post-It –laput. Juuri ne samat lipareet, joista jokainen itseään kunnioittava HR-ammattilainen on viimeiset 5 vuotta kaikin keinoin pyrkinyt eroon.

@v3rtti & hopes for a Lean Organization
@v3rtti & waste of a waterfall organization

Ja kuitenkin samaan aikaan oma ymmärrys siitä, että asiat lopulta ovat aina todella yksinkertaisia.

Ja mitä kuulinkaan Scan Agilessa seuratessani useita sinänsä hyvin erilaisia puheenvuoroja? Toki konkreettisia työskentelymetodejakin käsiteltiin, siis niitä kummallisia englanninkielisiä termejä.

Mutta se ei ollut se pointti. Vaan seuraavat asiat, lähes suoria lainauksia puhujilta:

  • Jokainen haluaa tulla nähdyksi ja huomatuksi.
  • Jos pomosi/asiakkaasi/työkaverisi rähisee, älä anna sen vaikuttaa itseesi vaan ymmärrä, että huonon käytöksen takana ovat henkilön täyttämättä jääneet tarpeet. Ilmeisesti jopa lapsuudenkokemukset (pst. Freud!).
  • Jokainen haluaa tietää ja ymmärtää työnsä tarkoituksen.
  • Työympäristö on tärkeä, niin fyysinen kuin virtuaalinen. Se kannattaa rakentaa rakkaudella.
  • Huipputuloksia tekevä tiimi on joukko onnellisia ihmisiä. Siis ei tehokkaita, ammattimaisia, itsenäisiä, älykkäitä. Tai no, varmaan niitäkin. Mutta ennenkaikkea: onnellisia.

image

Iltapäivästä alkoi jo korvia punottaa. Onko humanisti/HR-ammattilaisen mentävä nörttiseminaariin kuulemaan nämä yksinkertaiset asiat, joiden pitäisi olla koko oman työnteon keskiössä 24/7?

Kun edellämainitut ovat kunnossa ja siihen päälle sovitetaan yhdessä hyväksytty ketterä työtapa, olkoon se vaikka scrum, niin aletaan lähestyä tuloksia.

Siis kun muistetaan myös että

  • Tietoa on avoimesti ja sovitusti kaikkien saatavilla. Aina.
  • Asiakas on tärkein. Ammattilaisen ei kannata arvata mitä asiakas ajattelee, vaan selvittää asia. Siltä asiakkaalta, ei keskushallinnolta tai toimitusjohtajalta.
  • Päätöksiä tehdään aivan liikaa uskomusten perusteella. Uskomukset kannattaa muuttaa. Tämä vaatii, että ne ensin tunnistaa. Vaatii työtä.
  • Resurssin 100% käyttö ei ole sama asia kuin maksimaalinen tuottavuus, kuten HR perinteisesti on ajatellut. Sitä paitsi resurssi = ihminen.
  • Pienet stepit ja regointinopeus ovat tärkeä osa tekemistä. Työstä pyydetään ja saadaan jatkuvaa palautetta ja tekemistä muutetaan palautteen perusteella. Eli HR-kielellä Oppiva organisaatio.
Sami Paju kehottaa luopumaan arvaamisesta.
Sami Paju kehottaa luopumaan arvaamisesta ja kokeilemaan.

Toisin sanoen HBR:ää lainaten: A continuous learning environment fueled by round-the-clock customer insight and feedback demands teams, environments, decision-making structures, and funding models that exhibit the true meaning of the word agility — resilience, responsiveness, and learning.

Yhdistämällä edellä mainitut erittäin yksinkertaiset asiat ollaan jo hyvin leanissa maailmassa.

Mutta mikä sitten on ketterän HR:n suurin riski ja este? Tietysti rakkaus jargoniin ja ismeihin, nuo ammattikuntamme klassiset vitsaukset.

Tarkoitan sitä, että Scan Agilessa innostuttuani marssin toimistolle ja kerron, että nyt me ollaan Lean ja haetaan Post-It –laput pois varastosta, pystytetään kanban-taulu neukkariin ja homma rokkaa!

Ja ehkä jos oikein päästään vauhtiin niin kutsutaan rento tennaripomo jostain softafirmasta pitämään meille esitys siitä, miten heillä pelataan palavereissa biljardia.

Ja sitten jatketaan niin kuin aina ennenkin. Lounaalla jutellaan siitä, kuinka mukavaa oli kun ne koodarit kertoivat miten “love & happiness” ovat tiimityössä tärkeitä. Mutta nyt alkaakin olla kiire sinne prosessienkehityspalaveriin, jonka jälkeen kuullaan kehitysjohtajan presentaatio aiheesta HR 2017.

En oikein itsekään ymmärrä miksi aina käy näin. Tiedätkö sinä?

Meidän tiimi! Tykkään!
Meidän tiimiä! Tykkään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s