Kansainvälistä kisailua

CrossFit Hämeenlinnan rautarouva Tarja Aho vinkkasi alkuvuonna kisakarsinnoista, jotka oli tarkoitettu meille jo varttuneemmille harrastajille: European Masters Throwdown. Ikäluokkia kisassa oli 35-vuotiaista alkaen.

Mottoni on “Aina voi karsiutua!” ja tottakai ilmoittauduin mukaan. Karsintojen suorittaminen on erinomainen tapa boostata omaa treeniä ja asennetta wodien tekemiseen.

Ikäryhmästäni pääsi varsinaiseen kisaan kahdeksan urheilijaa ja harmillisesti sijoituin pisteen päähän sijalle 9. Osallistujia oli kaikkiaan tosin vain 16. Onneksi joku kuitenkin perui, ja kisapaikka Unkarissa, tarkemmin Pécsissä 8.-10.5.2015, oli minun!

Valmiina kisaamaan!
Valmiina kisaamaan! Rekisteröityminen tehty.

Elämäni toiset CrossFit-kisat! Ja vielä ulkomailla. Hurjaa, hienoa ja jännittävää!

Yhteishenkeä!

EMT-kisoissa oli osallistujia 20 eri maasta. Eniten urheilijoita oli isäntämaa Unkarista ja toiseksi eniten kisaamaan oli tullut italialaisia. Kolmanneksi suurin osallistujajoukko olikin sitten Suomesta. Meitä oli kaikkiaan 10 henkeä ja aika tasaisesti eri bokseilta. Kasitonniselta meitä oli lisäkseni Jyrki Muttilainen.

Mustosen Tapsalla meni soutu putkeen!
Mustosen Tapsalla meni soutu putkeen!

Yksi kisan anti olikin tutustuminen muihin suomalaisiin mastereihin. Kaksipäiväisen kisan aikana ehti hyvin vaihtaa ajatuksia ja treenivinkkejäkin.

Pidän tätä erittäin arvokkaana ja hienona asiana. Ja vielä tässä suuri kiitos sekä Tarja Aholle että Porin Hannele Korhoselle. Olin matkassa yksin ja etukäteen hieman mietitytti huolto kisapäivien aikana. Tämä huoli oli enemmän kuin turha! Hannelen ja Tarjan puolisot olivat upea ja sydämellinen huoltojoukko.

Suomalaisten varikkoalue
Suomalaisten varikkoalue

Toivon, että seuraavalla kerralla voin olla yhtä suureksi iloksi ja avuksi kanssaurheilijoille. Siis hyvä kiertämään!

“Competitors who registered can start eating at the reception…”

Kisajärjestäjiä vaivasi lievä kielitaidon puute eikä ETM-nettisivujakaan päivitetty niiden avaamisen jälkeen kertaakaan, vaikka esim. sääntöihin tehtiin muutoksia.

Kaikki tieto jaettiin Facebookin kautta kökköenkulla. Tästä huolimatta kokemukseni kisajärjestelyistä oli hyvä. Kaikki toimi, järjestäjät olivat iloisia, ystävällisiä ja auttavaisia. Kielitaidon vajeet voi korvat hyvällä asenteella. Omalle kohdalleni sattui myös mukavat ja asiansa osaavat tuomarit.

Aikataulu venyi jonkin verran ja se ei ole urheilijoiden kannalta hyvä asia. Veikkaan, että suomalaiset suhtautuvat tähän vähän jyrkemmin kuin Etelä-Eurooppalaiset kanssakisaajat.

Silmänruokaa riitti!
Silmänruokaa riitti!

Kisojen kansainvälinen tunnelma oli tosi hieno. Enkä nyt tarkoita pelkästään ruskettuneita, paidattomia, erittäin lihaksikkaita italialaismiehiä…

Oli huippusiistiä vetää kaikki lajit ulkona auringonpaisteessa, aurinkolasit päässä. Kuumaa oli ja lajien välit piti viettää varjossa, mutta kyllä ulkokisassa on ihan oma tunnelmansa. Vähän kuin Karjalan Kovin, mutta ilman jossain vaiheessa tulevaa kylmää sadetta.

Aikamoisia voimamiehiä kisassa oli. Tästä tulee ihan Asterixin hahmot mieleen...
Aikamoisia voimamiehiä kisassa oli. Tästä tulee ihan Asterixin hahmot mieleen…

Suomessa kisaajat ovat aika usein samoja ja olikin jännittävää nähdä uusia, erilaisia tyyppejä ja kuulla useita kieliä. Kaikenkaikkiaan odotan kyllä entistä suuremmalla innolla, että saamme Suomeenkin kansainvälisiä kisoja. Se tuo tapahtumaan ihan erilaista tunnelmaa, joskin samalla haastaa kisajärjestäjät.

Lisää treeniä…

Olen erittäin motivoinut kisaamaan CrossFitissä. Taidot ja kunto eivät ihan vielä ole innostuksen kanssa samalla tasolla. Vaikka omat puutteet ovat muutenkin tiedossa, niin kisatilanteessa ne kyllä polttomerkitään ihon alle ja mieleen.

Tein kisassa kahden päivän aikana kuusi lajia. Niistä kaksi oli sellaisia, joista en saanut tulosta. Ja harmillisesti toinen niistä saattui viimeiseksi lajiksi, joten kisasta jäi hieman apea mieli. Ja sen lisäksi erittäin vahva motivaatio treenata pistoolikyykkyjä…

rive
Kompleksi: rinnalleveto maasta + riipusta + työntö. 5 minuuttia aikaa etsiä ykkösmaksimi

Tiesin jo etukäteen, että kisassa tulee olemaan tilanteita, joissa en saa tehtyä sitä mitä pitäisi. Ja nyt se siis tapahtui kahdesti. Tiedän treenikavereita, jotka eivät tällaiseen tilanteeseen halua eivätkä ehkä siksi osallistu kisoihin tai karsintoihin. Kannustan kyllä vaikka kaikki ei olekaan hallussa. Ei siihen kuole, vähän ehkä harmittaa.

Harmitus motivoi! Ei kannata jäädä odottamaan sitä hetkeä, jolloin on valmis. Sitä ei nimittäin koskaan tule. Aina voi olla vahvempi, nopeampi ja taitavampi. Aina on joku, joka on kovempi.

Kisalajeista jäi harmittamaan toes to bar –laji ja ne pistoolit. Parhaiten onnistuin – täysin yllättäen – tuplanaruhypyissä. Niissä on vaikea pysyä rentona jos jännittää ja tokihan kisassa jännitti. Yllättäen pää kesti ja hyppy kulki jopa paremmin kuin yleensä.

Ei tullut paniikkia vaan toistoja!
Ei tullut paniikkia vaan toistoja!

Myös leukoja sain muutaman vedettyä. Joulukuussa Linna Masters –kisassa en saanut ensimmäistäkään vaikka kuinka yritin. Nyt olikin ihan supersiisti fiilis vetää eka kerran kisassa leuka tangon yli. Pikku juttu muille, mutta minulle jo pelkästään se hetki oli koko kisamatkan arvoinen

Toinen kisapäivä

En ole koskaan treenannut kovaa kahta päivää peräkkäin. Normaalisti kovan päivän jälkeen on aina palautus tai täyslepo. Nyt ei niin ollut, ja sunnuntaina ensimmäinen laji alkoi jo klo 8.15.

Aamulla oli sängystä nouseminen jokseenkin kankeaa. Buranaa, kahvia, munakasta ja kentälle lämppäämään.

Thrustereita kello 8 sunnuntaiaamuna. Ilme kertoo kaiken.
Thrustereita kello 8 sunnuntaiaamuna. Ilme kertoo kaiken.

Täytyy sanoa, että koskaan eivät ole 35 kilon thrusterit painaneet niin paljon kuin tuona aamuna. Etukäteen olin ollut tyytyväinen, kun paino oli niin kevyt. Ei se Pécsissä kevyeltä tuntunut!

Tämä oli hyvä oppi tulevaan treeniin: joskus kannattaa haastaa keho ja treenata kovaa vaikka ei jaksaisi. Selvästikään minulla eivät paukut riittäneet toiseen päivään.

Syöminen kisan aikana

Mitä ja kuinka paljon pitää syödä, jotta jaksaa koko pitkän päivän, mutta ei kuitenkaan syö liikaa? Sain valmentajalta ennakkoon itselleni mieleisen ohjeen: kisan aikana nopeita hiilareita ja sokereita. Esim. vaaleaa leipää ja suklaata. Kaksi asiaa, joita normaalisti välttelen.

Sport Szelet ja kahvi. Nimestä huolimatta kyseessä on ihan tavallinen suklaapatukka.
Sport Szelet ja kahvi. Nimestä huolimatta kyseessä on ihan tavallinen suklaapatukka.

Toimin ohjeen mukaan. Söin kisapäivien aikana vähän väliä ja yhteensä aika paljonkin. Mutta en paljoa kerralla. Ananasmehua, kinkkua, juustoa, sämpylää, banaania, suklaata, kahvia. Ja erittäin paljon vettä, koska koko ajan oli kuuma.

Tasaisen tankkauksen taktiikalla pärjäsin hyvin ja seuraavalla kerralla aion tehdä samoin.

Soutu - ei paha!
Soutu – ei paha!

Kaiken kaikkiaan kisa oli upea kokemus, josta myös opin paljon. Ja treeni-into taas kasvoi. Henkinen kantti kisata vahvistui. Sille on käyttöä siinä vaiheessa, kun voima, taidot ja kestävyys ovat sillä tasolla, että olen varteenotettava kilpailija. Kiirehän ei ole, näitä masters-ikäluokkia kyllä riittää.

Syömässä ekan kisapäivän jälkeen - kunniakonsulin ravintolassa.
Syömässä ekan kisapäivän jälkeen – kunniakonsulin ravintolassa.
Kisan jälkeen sai herkutella leivoksilla. Ja Unkarissa oli mansikka-aika.
Kisan jälkeen sai herkutella leivoksilla. Ja Unkarissa oli mansikka-aika.
Kisapaita omalla nimellä - melkein
Kisapaita omalla nimellä – melkein

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s